Czeslaw Michalewskin haastattelu

Czeslaw Michalewski opettaa filosofiaa Sèvresin kansainvälisessä lukiossa (Lycée de Sèvres) Ranskassa. Hän vetää yhdessä historian ja kirjallisuuden opettajien kanssa koulussaan filosofian kerhoa, jossa kannustetaan oppilaita väittelemään ja kiinnostumaan monenlaisista asioista. Viime vuonna hän aloitti eurooppalaisen projektin, jossa keskustellaan kulttuurin, koulutuksen ja Euroopan käsitteistä muissa EU-maissa asuvien kumppanien kanssa.

Mikä on Eurooppa, opetus ja koulu -projektin päämäärä?

Minä ja työtoverini haluamme rohkaista väittelyitä luokassa ja sen ulkopuolella sellaisista aiheista kuin kulttuuri, Eurooppa ja koulu. EU laajeni vuonna 2004 ja Ranskassa alkoi suuri keskustelu opetusjärjestelmästä, ja me halusimme perehtyä näihin asioihin yhteistyössä uusien jäsenmaiden koulujen kanssa. Meillä on ranskaa puhuvia kumppaneita Liettuassa, Unkarissa, Puolassa, Tsekin tasavallassa ja Slovakiassa.

Heidän kanssaan me järjestämme videoneuvotteluja, joissa arvovaltaiset puhujat vastaavat kysymyksiin eri maista. Maaliskuun 17. päivänä tunnettu ranskalainen filosofi ja valtiotieteen tuntija Alexandre Adler puhuu oppilaillemme “eurooppalaisen tietoisuuden synnystä”. Tilaisuuden aikana avataan yleisölle myös keskustelumahdollisuus verkossa.

Projektin kuvaus löytyy englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja liettuaksi täältä: http://www.coin-philo.net/projet-eee.php

Kuinka tätä tilaisuutta valmistellaan? Mitä teette vuoden aikana?

Tilaisuuteen valmistaudutaan oppilaiden välisillä viikottaisilla keskusteluilla, joissa käsitellään kulttuurillisia aiheita ja koulujärjestelmiä. Foorumiin ja chattiin pääsee tästä.

Lisäksi opetusmateriaalikeskus (CRDP) tuottaa 13 minuutin mittaisia dokumentteja kunkin maan koulujärjestelmästä, jos vain saamme riittävästi rahoitusta syksyyn 2005 mennessä.

Dokumentteihin tulee kulttuuri-ihmisten, poliitikkojen ja taiteilijoiden haastatteluja, ja ne käsittelevät kolmea pääkysymystä koulun asemasta:

• pitäisikö koulun tuoda kulttuuria lähemmäksi, kasvattaa kansalaisia, vai valmentaa työelämään?
• voiko koulu välttyä joutumasta mukaan paikalliseen partikularismiin tai kommunitarismiin?
• voiko koulu vaikuttaa Euroopan kulttuurilliseen yhtenäisyyteen?

Myöhemmin kannustamme oppilaita jatkamaan omilla tuotoksillaan, jotka käsittelevät heidän mielipiteitään ryhmissä valituista aiheista.

Nämä dokumentit auttavat ymmärtämään Euroopan eri koulujärjestelmien piirteitä. Ne esitetään CRDP:n tiimin teknisellä avustuksella Internetissä vuosittaisen videoneuvottelutilaisuuden aluksi. Kumppanimaiden ranskalaiset kulttuurikeskukset auttavat myös tuotannossa.

Kuinka saitte ranskalaisten kulttuurikeskusten ja lähetystöjen tuen projektillenne?

Otin ensiksi yhteyttä Pariisissa näiden maiden lähetystöihin ja pyysin heitä kokoamaan listan maittensa ranskalaismielisistä kouluista. Melkein kaikki suhtautuivat pyyntöön erittäin ystävällisesti. Varsinaiset kumppanikoulut löysin Ranskan yhteistyön ja kulttuurillisen kehityksen keskuksen avulla; ajatuksena oli, että tällainen projekti tarvitsee kehittyäkseen kaikenlaisia resursseja, ja vaatii todellista kulttuurillista dynamiikkaa jollainen on yhden yksittäisen ihmisen ulottumattomissa. Minua tuki tässä asiassa tehokkaasti Versaillesin CRDP:n johtaja Pascal Cotentin, enkä siksi epäröinyt kaikin keinoin edistää projektin käynnistymistä: lähetin kirjeitä, puhuin puhelimessa, keskustelin ihmisten kanssa epävirallisissa tapaamisissa EU:n laajenemisen aikoihin Pariisissa järjestetyissä konferensseissa ja kulttuuritapahtumissa.

Tässä suhteessa eTwinning on erinomainen tilaisuus laajentaa ja vahvistaa kumppanuuksiamme. Kaikilta tahoilta saatu tuki ja kannustus selittyy varmaankin sillä, että projektimme käsittelee kulttuuria ja sen roolia tulevaisuuden Euroopassa, ja kulttuuri voi vain yhdistää ja toivottavasti herättää pitkään kestävän kiinnostuksen.

Mitä oppilaasi saavat projektista?

Olen oppinut paljon oppilailtani, ja entisiltä oppilailtani, jotka ovat aina valmiita auttamaan projektin kehittämisessä. Ilman heidän tietokonetaitojaan sivustoamme http://www.coin-philo.net ei varmaankaan olisi olemassa. Ilman heidän sinnikyyttään emme varmaankaan koskaan olisi uskaltaneet avata sivuille keskustelufoorumia, jonne on avoin pääsy ja jota valvoo ryhmä vapaaehtoisia moderaattoreita. Kielikorjaukset, ehdotusten taso, itseluottamus viittaavat kaikki minusta oppimiselle suotuisaan ympäristöön ja vastuuntunnon kehittymiseen. Projekti on kehittänyt siihen osallistuneiden oppilaiden ajatteluprosessia ja uuden teknologian käyttötaitoa: se osoittaa että Internet voi palvella opetusta ja kulttuuria.

Minulla oli mielessäni myös kaksi muuta hyötyä, jotka eivät rajoitu oppilaisiin vaan vaikuttavat koko opetusyhteisöön. Ensimmäinen osoittaa, että edes jossakin määrin onnistuneen Internetissä välitetyn väittelyn järjestäminen vaatii oleellista sukupolvien välistä synergiaa ja useiden erilaisten, toisiaan täydentävien lahjakkuuksien yhdistymistä.

Toinen vaikutus josta voi olla varma, ja ehkä kaikkein tärkein, on uteliaisuuden herättäminen; niin laajan uteliaisuuden kuin mahdollista, yhteisen oppilaille ja opettajille ja muille kiinnostuneille, sitä kulttuurillista moninaisuutta kohtaan joka rikastaa meidän kaikkien elämää, tai kiellistä moninaisuutta kohtaan joka kyseenalaistaa totutut näkökulmamme ja avaa meille suoran yhteyden toisiin ja toiseuteen. Sen ymmärtäminen, että tämä ei ole este kanssakäymiselle ja yhteyksille, vaan päin vastoin kannustin, eräänlainen kutsu oppia siitä ja vaalia sitä sisällämme, on samalla kulttuurin perustavan, yhdistävän voima ymmärtämistä.

Jos Eurooppaa ei haluta latistaa pelkäksi taloudelliseksi alueeksi tai hauraaksi poliittiseksi konsensukseksi, vaan toivotaan että se voisi käsittää, ehkä vajavaisestikin, tietyn inhimillisen ideaalin jonka voimme jakaa aikalaistemme kanssa ja joka antaisi sille todellisen identiteetin, se toivo on siinä kuinka me yritämme yhdessä edistää tiettyä kulttuurin käsitettä opetuksellisine ja opillisine lähtökohtineen.

Mutta on varmasti liian aikaista arvioida projektin lopputuloksia. Meidän täytyy vaatimattomammin tyytyä vielä toistaiseksi oppimaan tieto- ja viestintätekniikan käyttämistä integroidulla ja järkevällä tavalla opetuksessa.

Millaisia neuvoja antaisit opettajille jotka haluavat ryhtyä samankaltaiseen projektiin?

Tällä projektilla on kaksiosainen tarkoitus: kehittää pohtivaa ja keskustelevaa mielenlaatua, ja oppia käyttämään projektin vaatimaa digitaalista teknologiaa. Pohtiminen, tai arviointikyky, tarkoittaa että osaa tehdä vertailuja, että täytyy tuntea se jonka kanssa käyt väittelyä, että valmis kohtaamaan erilaisuutta.

Kulttuurillisten oivallusten maailmassa on vielä paljon työtä tehtävänä, ja se vaatii avoimuutta, kärsivällisyyttä ja rohkeutta. Kysymys on sen etsimisestä, mikä yhdistää ihmisyhteisöjä.

Uuden teknologian käyttämiseksi edistyksellisesti meidän täytyy alusta alkaen lähteä tekemään kokeiluja, ja meidän on oltava valmiita joskus turvautumaan oppilaidemme kehittyneempiin taitoihin, vaikka tekniikka oikeastaan vaatisi melkein ammattimaista taitoa. Meidän projektimme pedagoginen puoli ei olisi koskaan päässyt käyntiin ilman Centre Régional de la Documentation Pédagogique de Versailles:n digitaalisen tuotantotiimin ja Jean-Luc Gaffardin tukea ja taitoja.

Meidän projektimme on ranskankielinen, se ei tarkoita että muut jäävät ulkopuolelle. Tarvittaessa me hyödyntäisimme kaikkea sitä kirjavuutta ja monikielisyyttä, jota lycée de Sèvres:n kansainvälisellä puolella on olemassa; koulumme on hyvin kiinnostunut kulttuurin asemasta uuden Euroopan luomisessa ja sen myötä etäyhteistyöstä.

	Web-editori:	Myriam Cornillet

	Julkaistu :	Friday, 11 Feb 2005

	Viimeksi muokattu :	Thursday, 16 Mar 2006

	Muita kieliä :	bg | cz | da | de | el | en | es | et | fi | fr | hu | it | lt | lv | mt | nl | no | pl | pt | sk | sl | sv