Tule lähemmäksi, naapuri!

Euroopassa on n. 70 maidenvälistä rajaa. Niistä 25 on kielirajoja. eTwinningin avulla monet koulut ylittävät nämä rajat ja oppivat toistensa kieltä.

Kieli yhdistää ihmisiä. Kielenoppimisesta on runsaasti hyötyä ammatillisesti, mutta naapurimaan asukkaiden kanssa kommunikoimisesta seuraa myös yhtä tärkeitä kulttuurillisia etuja. Usein eri maiden ihmiset puhuvat keskenään kieltä, joka ei ole kummankaan äidinkieli. eTwinningissä monet koulut toimivat toisin: niissä opitaan naapurimaan kieltä ja käytetään sitä kommunikaatiossa, ja näin päästään monella tasolla entistä lähemmäksi naapureita.

Naapurimaiden väliset eTwinning-projektit ovat ihanteellisia kielenoppimiseen, sillä niissä ei kehity vain kielitaito vaan myös sosiaaliset ja akateemiset taidot. Sabina Vecchione Gruener on italialainen opettaja. Hän opettaa saksaa Triestessä ja opiskeli yliopistossa myös serbokroaattia ja sloveenia, joten hän arvostaa aidosti naapuriensa kieliä ja on tällä saralla eräänlainen pioneeri. Kun häneltä kysyy mitä kieltä hän opettaa, hän miettii huolella ennen kuin vastaa. “No… opetan saksaa. Yliopistossa luin kieliä, erityisesti saksaa, serbokroaattia ja sloveenia. Mainitsen sen siksi, että se osoittaa että jo silloin tiesin asuvani maassa, jolla on rajanaapureita, monikulttuurisessa maassa, ja se on kulkenut mukanani vuosien varrella.”

Sabina arvelee, että hänen oppilaansa saavat oppitunneista irti paljon – eivät vain kielellisesti, vaan myös historian näkökulmasta. “Saksan opettaminen Triestessä on aivan erityistä, koska Triestellä on läheinen suhde germaaniseen kulttuuriin: se oli vuosisatojen ajan osa Habsburgien keisarikuntaa, ja tämä historia näkyy yhä murteessa, ruoassa ja ilmaisuissa. …”

eTwinning-projektissaan hänen oppilaansa tutustuivat näihin asioihin ja projekti avasikin monille oppilaista paljon uutta heistä itsestään. “[…] Löysimme saksankielestä sanoja, jotka esiintyvät meidän omassa murteessamme, ja saimme selville, että itävaltalaiset ystävämme syövät samoja asioita kuin mekin. Olimme luulleet näiden olevan meidän erityispiirteitämme. Olemme löytäneet samalla kertaa naapurimme ja itsemme.”

Rajan toisella puolella Sabinan eTwinning-kumppani Cornelia Esterl on itävaltalainen italianopettaja Klagenfurtissa. Cornelialle naapurimaan kielen osaaminen on tärkeää monella tavalla. “Naapurimaan kieltä ei pidä osata vain taloudellisista vaan myös kulttuurillisista syistä.” Mitä oppilaisiin tulee, “he eivät koe kieltä vain kouluaineena, vaan osana kulttuuria, johon hekin voivat halutessaan osallistua.” Yhteisen rajan ansiosta Cornelian ja Sabinan oppilaat voivat tavata toisensa kasvokkain. Näin kielenopiskelulla on molempien maiden oppilaille oikea tarkoitus – heistä tulee sen ansiosta maailmanmatkaajia ja kansainvälisiä kommunikoijia.

Signe Sloth on tanskalainen opettaja. Hän lähti oppilaineen ruotsalaisen koulun kanssa oppimaan kumppanikoulun kieltä laulun, tanssin ja kirjallisuuden kautta. Vaikka ruotsi ja tanska ovat samaa kieliperhettä, Signe kertoo, että oppilaita täytyi motivoida oppimaan naapurien kieltä. “Tanska ja ruotsi ovat samankaltaiset kielet. Mutta kun kysyy tanskalaiselta koululuokalta, niin löytyy ehkä 2 tai 3 oppilasta, jotka ovat käyneet Ruotsissa. […] He eivät tiedä mitään ruotsista ja uskovat, etteivät ymmärrä sitä laisinkaan. Yksi tämän projektin tavoitteista oli siis kumppanien kielen oppiminen, ja englannin (jota molemmat kumppanit osaavat) käyttäminen oli projektissa kiellettyä.”

Ria de Wilde Belgian hollanninkieliseltä alueelta kertoo kontekstin merkityksestä kielenoppimisessa. Hänen oppilailleen ranskalaisten kumppanien kielen oppiminen oli hauskaa, koska nuorilla oli yhteinen kiinnostuksenaihe, reilu kauppa. “Ranskalaiset oppilaat kirjoittivat aineen aiheesta. Minun oppilaani opiskelevat liiketaloutta ja reilu kauppa kiinnostaa heitäkin, vaikka toisesta näkökulmasta. Yhteistyön kautta opimme kieltä.” Kun yhteistyötä tehtiin molempia kouluja kiinnostavan aiheen parissa, oli oppilaiden kiinnostus ja motivaatio taattu.

Yhteistä Sabinalle, Cornelialle, Signelle ja Rialle on se, että kielen avulla “erilaisuus” toi mukanaan “samankaltaisuutta”. Oppilaat, jotka eivät koskaan olleet edes tavanneet ketään naapurimaastaan tajusivat äkkiä, että naapureilla ja heillä on yhteistä historiaa, yhteisiä ilmaisuja (jotka eivät aina edes ole yleisiä heidän kotimaassaan) ja yhteisiä kiinnostuksenaiheita niin musiikissa kuin elokuvissakin. Ylittäessään kielirajan nämä opettajat ja oppilaat saivat uusia taitoja, uutta tietämystä ja ennen kaikkea uusia ystäviä.

Lisätietoa: